mese meni mönkään  

Olin tänään kurssi-ircissä.

Minä kirjoitan lyhintäkin sähköpostikirjettä kaksi tuntia.
En ehdi koskaan kahvipöytäkeskusteluissa avaamaan suutani.
Olen asiallinen mies.
Keskustelen mielelläni yhden ihmisen kanssa.
Tai puhun yleisölle.

Minulla meni ircissä ensimmäinen puoli tuntia siihen, että opin lukemaan tarpeeksi nopeasti.
Kahden tunnin aikana en oppinut ajattelemaan tarpeeksi nopeasti.
Tai rakentamaan lauseita niin, että olisin pystynyt osallistumaan luontevasti keskusteluun.
Mutta siihen olen tottunut jo sukujuhlissa ja työpaikan kahvipöydässä.
Sen kanssa osaan elää.

Muutaman kerran yritin reagoida nopeasti, mutta koneeni kiusasi minua.
Vaikka painoin näppäimistön nappuloita kuinka lujaa, mitään ei ilmestynyt ruudulle.
Tai ilmestyi kyllä, mutta niin hitaasti, että kun sain lauseen valmiiksi, keskustelu kulki jo aivan jossain muualla.
Ja kun viimein sain heitettyä lauseeni maailmalle, kului viisi minuuttia, ennen kuin se ilmestyi ruudulle.
Tämä ei lisännyt itsevarmuuttani.
Vasta viimeisillä hetkillä yhteys alkoi toimia kunnolla.

Ei mukava kokemus.
Mutta tuota täytyy kokeilla töissä.

Sain LiveMessengerin käyntiin kun arvasin oikein, millä sähköpostiosoitteella ja salasanalla olen tilin joskus luonut. En siis muistanut mitään. Arvasin oikein.
Se kertoo paljon halustani luoda turvallisia tunnuksia.

Tämän blogitekstin otsikko kertoo siitä ajasta, kun en ollut vielä keksinyt, että voisin arvata tunnukseni. Yritin hankkia uuden. Mutta se osoittautui minulle ylivoimaisen vaikeaksi tehtäväksi.
Ruutu sanoi: hanki uusi tunnus.
Uusi mese latautui koneelleni. Kiva.
Ja kun halusin luoda siihen tunnuksen, ohjelma halusi ladata minulle taas uuden mesen....

Vanhana psykoanalyytikkona tajusin, että ylivoimaiset latausvaikeuteni liittyvät syvään vastahakoisuuteeni pikaviestimiä kohtaan.

Mikä tarkoittaa sitä, että minun on tehtävä kovemmin työtä.

Kun Suomen Kuvalehtikin on julistanut jo sähköpostin kuolleeksi, minun on pakko ottaa nykyajan viestintämuodot haltuun.

Kyse on itsekunnioituksesta, elämänhallintataidoista, tietoyhteiskuntataidoista ja ammattitaidosta.

Latasin myös Mircin, mutta en jaksanut opetella käyttämään sitä.

Onneksi perjantain palaveri Keski-Espoon kirjaston Second Life-palvelupisteessä sentään sujui hyvin. Muuten pitäisi repiä Hawaijipaita ja ripotella tuhkaa tukkaan.