Kuuntele!  

Pomon täytyy kuunnella duunareita.
Duunarin pitää kuunnella pomoa.
Ihmisen pitää kuunnella itseään.

Minulle tuo viimeinen on vaikein.
En ole pomo.
Ja kuuntelen hyvin mielelläni pomoja.
Myös muita kuin omiani.

Mutta en jaksa kuunnella itseäni.

Nyt minun piti kuitenkin reagoida, kun jouduin kuulemaan liian monennen kerran, kuinka selitän, että tiedän, että suosimani blogimallit ydistettynä kotona käyttämääni isoon näyttöön ja epäinhimilliseen resoluutioon, johtaa blogeihin, jotka näyttävät siisteiltä Minun Omalta Koneeltani katsottuna, mutta jotka leikkaantuvat muilla asetuksilla ja näytöillä kelvottomiksi katsoa ja käyttää.

Miksi minä selittelen viikosta ja kuukaudesta toiseen vääriä valintojani?
2.0 -henkeen ei mielestäni kuulu, että toimin vasta kun pomot määräävät.

Vaihdoin tähän blogiin kokeeksi luultavasti käyttäjäystävällisemmän pohjan.
Täytyy testata.
Kokeilen myös kolmepalstaista mallia.

Seuraavaksi muutan muut blogini kapeammiksi.
Wanhakeskarissa ja Jaakkokeskarissa on yhteensä yli 200 tekstiä, joissa suuressa osassa on liian leveitä kuvia. Ne pitää vaihtaa yksitellen Flickrissä pienemmiksi.
Jos en ole valmis tähän, en ole valmis asiakaspalvelutyöhön.

Minun pitää tarkistaa myös omia ajatuksiani.
Minusta tuntuu yhä siltä, että minun näyttöni ja minun asetukseni ovat parhaat. Ja maailman pitäisi sopeutua minuun.
Tuo ei ole käyttäjälähtöistä ajattelua.

Eteenkin kun taidan olla väärässä.
Kapeampi blogi on luettavampi ja tiiviimmän näköinen.
Paremman näköinen.

Tarve täyttää ruutu kulmasta kulmaan periytyy varmaan jostain pulakaudelta Länsi-Suomen maaseudulta, missä äitini kasvoi.
Lautanen pitää syödä tyhjäksi.
Ja kun on ostanut ison näytön, siihen ei saa jäädä tyhjiä kohtia.